Blogi

Ehjänä töihin ja töistä kotiin

Vanhan omakotitalon piha näyttää iltahämärässä ahtaalta ja ainakin yksi talon ikkunoista on rikottu, huomioimme työparini kanssa lähestyessämme tehtäväosoitettamme. Mietimme yhdessä auton sijoittamista siten, että pääsemme pakenemaan sinne tarvittaessa mahdollisimman nopeasti. Sovimme myös yhteisestä turvasanasta, jotta molemmat meistä pääsisivät työvuorosta ehjinä kotiin. Kohde ei ole meille entuudestaan tuttu, mutta jokin tehtävän tiedoissa saa meillä molemmilla hälytyskellot soimaan. Ovelle päästessämme törmäämme ensimmäisenä tyhjiin oluttölkkeihin, kirves lojuu eteisen lattialla. Sillä on näköjään isketty välioveen. Siirrämme kirveen hieman sivummalle, käden ulottumattomiin. Laiha kissa livahtaa sisälle jalkojemme vierestä.

Loppukesän yö. ”Onneksi jätimme asunnon oven sinne sisään mennessämme auki”, ajattelen juostessamme työparini kanssa kerrostalon rappukäytävässä portaita alas karkuun samalla, kun huudan Häkelle, että äkillisesti erittäin agressiivisesti käyttäytymään alkanut potilas tuntuu tulevan kirosanoja huutaen perässämme. Toivottavasti kerrostalon alaovi ei ole mennyt lukkoon.

Ensihoitajien työssään kohtaamat uhka- ja väkivaltatilanteet lisääntyvät jatkuvasti. Toimin ensihoitajan työni lisäksi organisaatiomme työsuojeluvaltuutettuna ja näen ilmiön yleistymisen myös saamieni työturvallisuuteen liittyvien poikkeamailmoitusten kautta. Lisäksi tiedän, etteivät kollegani ilmoita läheskään kaikkia kokemiaan tilanteita. Ennen auttajia kunnioitettiin, nyt kunnioitus on vähentynyt. Myös pelastushenkilöstömme on kokenut uhka- ja väkivaltatilanteita. Olen itse muun muassa juossut karkuun aggressiivista potilasta, kollegoitani on uhattu aseella, revitty hiuksista, lyöty nyrkeillä, uhattu tappaa, huoriteltu, potkaistu, tartuttu kiinni, heitetty pulloilla. Lista on lähes loputon.

Valmistaudumme jokaiselle tehtävälle sekä hoidollisesta että työturvallisuusnäkökulmasta. Kiinnitämme aktiivisesti huomiota myös siihen, ettemme itse omalla käytöksellämme provosoi uhka- ja väkivaltatilanteiden syntyä. Omassa työpaikassani saamme myös koulutusta muun muassa siihen, että opimme lukemaan uhkaavaksi muodostuvan tilanteen varhaisia merkkejä, jotta ehtisimme pois tilanteen uhkaavaksi muuttuessa riittävän ajoissa. Tietyille tehtäville emme mene edes ilman poliisia. Tilanteet kuitenkin muodostuvat usein nopeasti ja ennakoimattomasti. Monesti niihin liittyvät päihteet. Hätäkeskus hälyttää tarvittaessa paikalle avuksemme poliisin, mutta pahimmillaan poliisi voi olla useiden kymmenien kilometrien päässä.

Ensihoitajien kokemat uhka-ja väkivaltatilanteet nousevat välillä otsikoihin. Aina silloin, kun jotain vakavampaa on sattunut. Eivät aina välttämättä silloinkaan. Ensihoitotyötä tekeville ne alkavat kuitenkin olla ilmiö, joka on läsnä lähes jokaisessa työvuorossa. Ainakin ajatuksissa. Autosta löytyvien suojavarusteiden tarkastuksen yhteydessä. Ettei auttajasta tulisi autettavaa.

Meidän on pystyttävä muun muassa lainsäädännön avulla osoittamaan selkeästi se, ettei auttajien kuulu kokea uhka- ja väkivaltatilanteita. Tämän lisäksi meidän tulee varmistaa, että uhka- ja väkivaltatilanteisiin liittyvään koulutukseen panostetaan kaikkialla. Myös se on varmistettava, että asianmukaisten suojavarusteiden kuuluu olla jokaisen ensihoito- ja pelastustyötä tekevän saatavilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *