Blogi

Takaisiko desimaali vanhusten palveluiden ja hoidon laadun

”Jokainen askel elämän varrella on tärkeä, kaikki ne jättävät jäljen.” on tuntematon kirjoittaja kirjoittanut. Jokaisen askeleen tulee myös voida olla arvokas. Tarvitsemme ensimmäisiin askeliimme toisen ihmisen käsien tukea ja usein tukea tarvitaan myös elämämme viimeisiin askeliin. Arvokkuuden pitää säilyä myös silloin, kun jalkamme eivät enää jaksa tai pysty ottamaan askeleita.

Keskustelu desimaaliluvun ympärillä vanhustenhoidossa on käynyt viime päivinä kuumana ja nostattanut tunteita sekä poliittista myrskyä. Näin hoitajan näkökulmasta ajattelen, ettei pelkkä minimimitoitus hoitajien määrästä ja sen määrittäminen lakiin yksistään ole tae sille, että vanhuksemme saisivat nyt ja tulevaisuudessa laadukasta hoitoa eikä laiminlyöntejä tapahtuisi. Lakiin tulee kirjata muitakin laadun takaavia kriteerejä. Valtaosa laadusta tehdään muulla kuin määrällä. Näitä ovat esimerkiksi turvallisuuteen, ravitsemukseen, henkilöstön osaamiseen, turvalliseen lääkehoitoon ja henkiseen hyvinvointiin liittyvät asiat. Määrä on nyt vallannut keskusteluissa päärooliin. Herää huoli, viekö desimaalipilkun jälkeen tuleva numero huomion kokonaisluvulta.

Asetettujen kriteereiden toteutumista tulee myös valvoa tasapuolisesti sekä julkisten että yksityisten palveluntuottajien keskuudessa. Kriteeristön ja valvonnan tulee olla tasapuolista kaikille toimijoille. Nyt keskusteluissa mörön roolin ovat saaneet pääasiassa yksityiset toimijat. Laadukkaan hoidon ja työhyvinvoinnin varmistamisen tulee olla yhtä tärkeää myös julkisella puolella. Kolmannen sektorin tarjoamia mahdollisuuksia palveluiden tuottajana ei tule myöskään unohtaa.

Viime päivinä leimunneissa keskusteluissa sivuosaan ovat herkästi jääneet myös muut ongelmat kuten esimerkiksi ikäihmisten palveluiden saatavuus ja tarjolla oleviin työtehtäviin saatavissa olevien ammattihenkilöiden puute. Kaikki ikäihmisemme eivät asu esimerkiksi vanhainkodeissa tai muissa hoivalaitoksissa, vaan monet tarvitsevat erilaisia fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä turvaavia ja takaavia palveluita omiin koteihinsa ja arkeensa. Myös kodeissaan omaistaan hoitavat henkilöt tarvitsevat apua ja tukea arvokkaassa työssään jaksaakseen.

3 Comments

  • Sinikka Rovio

    Hei!
    Näkisin vanhustenhoidossa hyvin tärkeässä roolissa kuntouttavan avustamisen perusliikkumisessa. Siihen tulisi kouluttaa laajasti hoitohenkilökunta, jotta ketään ei pelota avustaa heikkokuntoista, eikä siksi hoidettaisi liiaksi vuoteisiin. Istumaan, seisomaan ja liikkeelle avustamista ja kannustamista pitää olla heti sairastumisen alkumetreiltä useita kertoja päivän aikana. Ellei sitä ole, heidän toimintakyky laskee joka päivä vuoteessa levätessä. Uskallan väittää, että me jopa teemme vuoteeseen hoitamalla laitoskuntoisia potilaita. Laitoshoitoa vaativa potilas maksaa yhteiskunnalle paljon, noin 60-70 000€/ vuosi.
    Olen kehittänyt ratkaisun, jonka avulla estämme tehokkaasti laitoshoito kuntoon joutumista. Tutustu siihen sivuillani http://www.prergo.fi, verkkokurssi KUNTOUTTAVAT AVUSTUSTAVAT VIDEOLEIKKEIN. Kurssi opettaa aktivoivat avustustavat perusliikkumisessa eri kuntoisille avustettaville.

    t. Sinikka Rovio

    • Pauliina Valkovirta

      Hei,

      Esiin tuomasi näkökulma on erittäin tärkeä. Sillä on merkitystä sekä potilaiden kuntoutumisen näkökulmasta kuin myös heitä hoitavien terveydenhuollon henkilöiden kannalta muun muassa tuki-ja liikuntaelinsairauksien ehkäisyssä.

      Tietoisuutta ko. aihealueeseen liittyen tulisi saada lisää myös alalle kouluttautuvien kuin siellä jo työtä tekevien pariin. Ennaltaehkäisyllä ja mahdollisimman varhaisella sekä tehokkaalla kuntouttamisella teemme myös taloudellista tulosta inhimillisistä näkökulmista puhumattakaan!

      Lämmin kiitos kommentistasi!

      Pauliina

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *